Oma treenitaustani

Itsehän en ole ennen oikeastaan pitänyt urheilusta enkä varsinkaan kilpailemisesta. Peruskoulun yleisurheilussa minut pakotettiin pituushyppyyn, koska luokallamme oli niin vähän tyttöjä, että jokainen joutui johonkin lajiin. Se oli mielestäni aivan kamalaa ja kaiken lisäksi olin siinä aivan järkyttävän huono kuten monissa muissakin lajeissa, joita koulussa harrastettiin.

Teini-iässä kävin silloin tällöin erilaisissa jumpissa. Niissä viihdyin aluksi, kunnes taas jostain syystä se jäi ja sitten taas aloitin uudestaan ja sitä rataa…

Liikunta ja ruokavalio ovat kiinnostaneet minua kauan ja olen testannut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Minulta suoraan sanottuna puuttui tieto ja uskallus, se todellinen tekeminen.

Alkusysäyksen antoi lomamatka Meksikoon, helmikuussa 2013. Minua alkoi todella ärsyttää, kun jalkani kuumuudessa hinkkasivat toisiinsa ja bikineissä ahdisti vatsamakkarat. Silloin päätin, että nyt alan liikkumaan ja otinkin jäsenyyden läheiseen Elixiaan. Sain alkuun muutaman pt-tapaamisen, joiden jälkeen päätin panostaa kuntosaliharjoitteluun ja otin tapaamisia kaksikymmentä lisää. Treenasimme yhdessä kolme–neljä kertaa kuukaudessa. Sain häneltä hyvän pohjan treenaamiseen.

Eihän se alkuun ollut mitään, ”jee, jee, nyt salille”, vaan ennemminkin, ”onko pakko?”. Lupasin silloiselle pt:lle, Aaronille käyväni ainakin kolme kertaa viikossa salilla ja pakkohan se oli käydä, sillä en olisi kehdannut mennä seuraavaan tapaamiseen, jollen olisi tehnyt niitä treenejä mitä olimme sopineet. Kävin myös ryhmäliikuntatunneilla. Spinning oli ehdoton suosikkini.

Sitten treenailin jonkin aikaa ystäväni Johannan kanssa yhdessä. Keväällä 2014 tutustuin Kimmoon ja hänen oli tarkoitus tehdä minulle treeniohjelma ja vähän katsoa ruokavaliota. Kyllähän hän sen tekikin ja paljon muuta, sillä siitä alkoi meidän yhteinen taival. Treenasimme Kimmon kanssa vuoden verran melkein jokaisen treenin yhdessä. Silloin mentiin viisijakoisella ohjelmalla, koska se kuului hänen ohjelmaansa. Varmasti monia huvitti meidän tekeminen, kun tällainen mini muija kuin minä olen, teki kaiken saman kuin satakiloinen äijän köriläs. Toki minulla oli paljon pienemmät painot. Onkin Kimmon ansiota, että minulla on hyvät treenitekniikat, koska hän korjasi niitä pitkin treeniä. Eihän se aina ollut helppoa sekään. Joskus lähdin salilta pukuhuoneeseen niskoja nakellen ja kirosin hänet, kun hän sanoi mielestäni jotenkin väärin. Olen vähän sellainen tulisielu, suutun helposti, mutta myös lepyn nopeasti. Minua ja Kimmoa yhdistää intohimo treenaamiseen ja huumori. Kimmo merkitsee minulle paljon; tuemme ja autamme toisiamme. Hän saa minut myös nauramaan!

Kimmo ymmärtää, että joskus töissä menee myöhään. Hän ei valita siitä, vaan tietää, että hommia on tehtävä silloin, kun niitä on. Vietämme aikaa television äärellä ja oleilemme muuten vain kotona.

Helmikuussa 2016 pääsin Ville Monosen vuoden valmennukseen Kuntopisteelle. Hänen kanssaan aluksi pudotin kahdeksan kiloa, jotka sitten otin takaisin kesän/syksyn aikana, kun töissä oli kiirettä ja stressiä pukkasi. Olen tunnesyöjä eli jos ketuttaa, niin herkkuja naamaan vaan. Kimmon kanssa treenaaminen ei ollut enää vaihtoehto, sillä hän ei ole ollut pitkään aikaan minun pt vaan mieheni, joten päätimme, että oli aika hankkia pt minulle. Käyn vieläkin Kimmon kanssa salilla, sillä onhan se meille molemmille rakas harrastus, elämänvalinta.

treeni

Villen kanssa olemme treenanneet kerran tai kaksi kuukaudessa ja hiottu tekniikoita. Nykyään treenaan ystäväni Essin kanssa melkein jokaisen treenin. Olemme itse asiassa tutustuneet Elixiassa noin vuosi sitten. Meidän yhteistreenit sujuvat todella hyvin, kun molemmat olemme melko samalla tasolla treenaamisen suhteen ja pidämme samantyylisestä treenaamisesta. Tsemppaamme toisiamme ja potkimme persuksille tarvittaessa. Treenijakomme on pääsääntöisesti tällainen: maanantaina kintut ja sen lisäksi kolme tai neljä treeniä viikkoon.

 

Tällä hetkellä treenit kulkevat hyvin, vaikkakin olen ehtinyt salille vain kolme kertaa viikossa helmikuussa. Töissä on niin kova kiire kevään kisa-asujen kanssa. Meillä on nyt ennätysmäärä joukkueita niin voimistelussa kuin discotanssissa. Bikineitäkin on mukava kasa ommeltavana. Ei tule olemaan tylsä kevät meillä ompelimolla. Kisa-asujen lisäksi teen mittatilausvaatteita kevään sekä kesän morsiamille, häävieraille ja muille.

Minulta usein kysytään, että millaisia taukoja pidän töissä tai ehdinkö niitä pitämään. Tietenkin pidämme; meillä on aamulla kahvipaussi, lounaan syömme kahdentoista aikaan ja iltapäivällä vielä kaffet. Sitten syön vielä toisen lämpimän aterian viideltä, kun suljemme ompelimon ja itse jään tekemään töitä tunniksi, pariksi. Essi yleensä hakee minut ompelimolta ja menemme yhdessä salille. Kimmo treenaa samaan aikaan ja sitten menemme yhdessä kotiin treenien jälkeen. Olenkin siis kotona illalla siinä yhdeksän–kymmenen paikkeilla. Lauantaisin teen sellaisen puolikkaan työpäivän eli klo 11–15. Sunnuntait pyrin pitämään vapaina, mutta alkuvuoden sunnuntait ovat menneet pitkälti tapahtumissa. Josko sitä lepäisi sitten vaikka kesäkuussa. :D

 

Ihanaa kevättä, kaikille!