Juhlien prinsessa tai arjen kaunotar


Teemme Pinkkiheidillä juuri sellaisen vaatteen kuin olet aina toivonut saavasi. Se voi olla prinsessa hääpuku tai käytännöllinen arkivaate niin edustustilaisuuksiin kuin vapaa-aikaankin. Suunnittelun lähtökohtana käytetään aina asiakkaan toiveita ottaen huomioon tilaisuuden, jossa asua tullaan käyttämään. Vain mielikuvitus on rajana! Sinulla voi olla täysin valmis ajatus vaatteesta tai vain esimerkiksi kuva halutusta yksityiskohdasta vaatteeseen. Tästä lähdemme yhdessä etenemään kohti sitä asua, jota olet aina toivonut.


Me kyllä autamme suunnittelussa.


Mittatilaustyöt aloitetaan aina asiakkaan mittaamisella ja vaatteen suunnittelulla. Suunnittelutyötä helpottavat valokuvat, piirrokset ja esimerkiksi vanhat vaatteet. Mallintamisen jälkeen kaavoitetaan, leikataan ja ommellaan.

 Ensimmäisessä sovituksessa puku on vielä melko keskeneräinen ja silloin katsotaan istuvuutta, väljyyttä ja pituuksia. Tämän jälkeen tehdään tarvittavat muutokset. Sovituskertoja tehdään vaatteesta riippuen 1–4 kappaletta. Lopuksi asiakas sovittaa valmista pukua ja pääsee lähtemään vaikka suoraan juhliin!
Suunnitellaan yhdessä näyttävä ja upea asukokonaisuus! Hinta-arvioita on hankalaa sanoa ennen kuin vaate/asukokonaisuus on suunniteltu ja kankaat valittu.
Esimerkiksi yksinkertaisen hameen teettäminen on 150 € ja isompitöinen voi olla useamman satasen.
Materiaaleihin menee parista kympistä ylöspäin. Jotkut silkit voivat olla 140 €/metri. Täysipitkään hameeseen menee kangasta metristä ylöspäin riippuen kuinka leveä/muhkea helma tehdään.
Hinnasto-välilehteen olemme listanneet hinta-arvioita eri vaatteista.


Sovitusvinkit:
Tullessasi sovittamaan asua, mekkoa, hametta tai housuja, otathan mukaasi myös kengät, joiden kanssa aiot vaatetta käyttää. Näin saamme varmistettua lahkeen tai helman oikean mitan. Mikäli kyseessä on hää- tai juhlapuku, kannattaa ottaa mukaan myös alusvaatteet sekä korut, joita haluat puvun kanssa käyttää. Näin saamme varmistettua vaatteen täydellisen istuvuuden ja pääntien oikean muodon sekä syvyyden.  Pukusi sointuu täydellisesti muun asustuksesi kanssa ja ennen kaikkea, se sopii sinulle täydellisesti.

 

 

Hertta – näin Hertta syntyi

Idea treenivaatemallistoon lähti siitä, että treenatessa pitää tuntua ja näyttää hemmetin hyvältä! Mallistomme vaatteet korostavat käyttäjänsä kehon parhaita puolia. Rakastan naisen muotoja ja haluankin ehdottomasti korostaa niitä.

Vapaa-aikaan astui neljä vuotta sitten saliharrastus ja sen myötä syntyi idea omasta treenivaatemallistosta. Itseäni ärsyttivät treenivaatteet, joista näkyi läpi ja jotka puristivat juuri väärästä kohtaan, korostaen vatsamakkaroita. Niinpä aloin suunnittelemaan itselleni treenivaatteita. Housujen vyötärön tulisi olla tarpeeksi korkea ja tukeva, jotta vatsa peittyy ja saa tarvittavan tuen. En myöskään pitänyt siitä, kun useimmat housut valuivat alaspäin kyykätessä.

Aluksi tein leikkauksen pakaran yläpuolelta ja siitä sivulta alas korostaen takapuolen muotoa. Seuraavaksi halusin ”rajumpaa printtikangasta” taakse. Totesin kuitenkin tuon leikkauksen tuovan liikaa printtikangasta. Päätin kokeilla millaiselta housut mahtaisivat näyttää jos vetäisin linjan polvitaipeeseen sivuilta. Ja kas, siitähän tulikin sydämen muotoinen! Ei voinut muuta kuin sanoa ”WAU”. Sitten alettiinkin miettiä nimeä housuille ja siitä tuli Hertta.

Vaatteet ovat suunniteltu kaiken kokoisille ja tasoisille treenaajille. Sinun ei siis todellakaan tarvitse olla super fit käyttääksesi Pinkkiheidin treenivaatteita. Meiltä löytyy kokoja XXS-XXL, jokaiselle siis varmasti löytyy sopiva. Mikäli meillä ei ole sinun kokoasi, niin teemme oikean koon mittojesi mukaan.

Olemme testailleet monia erilaisia kankaita ja ompeleita vaatteisiin. Monia floppeja on tietysti mahtunut mukaan ja parannammekin koko ajan työtapoja. Aluksi saumojen tikkaukset eivät kestäneet kunnolla venytystä. Tähänkin onneksi olemme löytäneet ratkaisun uusista langoista ja koneiden säädöistä. Kaikki palaute onkin meille erittäin arvokasta ja haluamme tehdä aina vain parempia treenivaatteita. On tärkeää kuunnella ja parantaa, sillä haluamme Ompelimo, joka kantaa vastuun.

Kaikki asut valmistamme käsityönä Suomen Turussa laadukkaista kankaista, jotka tuntuvat mukavilta päällä ja saavat kantajansa näyttämään upealta! Saat itse valita mieleisesi kangas yhdistelmän. Löytyy eläinkuoseja, kukkakuosia sekä paljon perusvärejä. Ei siis muuta kuin Ompelimolle valitsemaan omat Herttasi. Myös verkkokaupastamme löydät runsaan valikoiman. Kokotaulukosta pystyt helposti valitsemaan itsellesi oikean koon. Mikäli tarvitset neuvoa koon määrittelemisessä, niin älä epäröi ottaa yhteyttä.

20170319_203443.jpg

Herttahousujen paras puoli on ehdottomasti se, että ne oikeasti sopivat joka pyllylle. Meiltä löytyy kahdella eri leikkauksella olevia housuja. Kaaren korkea leikkaus pukee muodokkaita ja matala leikkaus siroja.

Oikein istuvat ja hyvältä näyttävät treenivaatteet ovat osa onnistunutta treeniä. Ne luovat asennetta ja tarvittavaa boostia.

Toivonkin rakkauteni treenaamiseen ja vaatteiden suunnitteluun ja ompeluun välittyvän Pinkkiheidin treenivaatteista. Mikä sen parempaa kuin myydä treenivaatteita, joita itsekin käyttää!

Oma treenitaustani

Itsehän en ole ennen oikeastaan pitänyt urheilusta enkä varsinkaan kilpailemisesta. Peruskoulun yleisurheilussa minut pakotettiin pituushyppyyn, koska luokallamme oli niin vähän tyttöjä, että jokainen joutui johonkin lajiin. Se oli mielestäni aivan kamalaa ja kaiken lisäksi olin siinä aivan järkyttävän huono kuten monissa muissakin lajeissa, joita koulussa harrastettiin.

Teini-iässä kävin silloin tällöin erilaisissa jumpissa. Niissä viihdyin aluksi, kunnes taas jostain syystä se jäi ja sitten taas aloitin uudestaan ja sitä rataa…

Liikunta ja ruokavalio ovat kiinnostaneet minua kauan ja olen testannut vähähiilihydraattista ruokavaliota. Minulta suoraan sanottuna puuttui tieto ja uskallus, se todellinen tekeminen.

Alkusysäyksen antoi lomamatka Meksikoon, helmikuussa 2013. Minua alkoi todella ärsyttää, kun jalkani kuumuudessa hinkkasivat toisiinsa ja bikineissä ahdisti vatsamakkarat. Silloin päätin, että nyt alan liikkumaan ja otinkin jäsenyyden läheiseen Elixiaan. Sain alkuun muutaman pt-tapaamisen, joiden jälkeen päätin panostaa kuntosaliharjoitteluun ja otin tapaamisia kaksikymmentä lisää. Treenasimme yhdessä kolme–neljä kertaa kuukaudessa. Sain häneltä hyvän pohjan treenaamiseen.

Eihän se alkuun ollut mitään, ”jee, jee, nyt salille”, vaan ennemminkin, ”onko pakko?”. Lupasin silloiselle pt:lle, Aaronille käyväni ainakin kolme kertaa viikossa salilla ja pakkohan se oli käydä, sillä en olisi kehdannut mennä seuraavaan tapaamiseen, jollen olisi tehnyt niitä treenejä mitä olimme sopineet. Kävin myös ryhmäliikuntatunneilla. Spinning oli ehdoton suosikkini.

Sitten treenailin jonkin aikaa ystäväni Johannan kanssa yhdessä. Keväällä 2014 tutustuin Kimmoon ja hänen oli tarkoitus tehdä minulle treeniohjelma ja vähän katsoa ruokavaliota. Kyllähän hän sen tekikin ja paljon muuta, sillä siitä alkoi meidän yhteinen taival. Treenasimme Kimmon kanssa vuoden verran melkein jokaisen treenin yhdessä. Silloin mentiin viisijakoisella ohjelmalla, koska se kuului hänen ohjelmaansa. Varmasti monia huvitti meidän tekeminen, kun tällainen mini muija kuin minä olen, teki kaiken saman kuin satakiloinen äijän köriläs. Toki minulla oli paljon pienemmät painot. Onkin Kimmon ansiota, että minulla on hyvät treenitekniikat, koska hän korjasi niitä pitkin treeniä. Eihän se aina ollut helppoa sekään. Joskus lähdin salilta pukuhuoneeseen niskoja nakellen ja kirosin hänet, kun hän sanoi mielestäni jotenkin väärin. Olen vähän sellainen tulisielu, suutun helposti, mutta myös lepyn nopeasti. Minua ja Kimmoa yhdistää intohimo treenaamiseen ja huumori. Kimmo merkitsee minulle paljon; tuemme ja autamme toisiamme. Hän saa minut myös nauramaan!

Kimmo ymmärtää, että joskus töissä menee myöhään. Hän ei valita siitä, vaan tietää, että hommia on tehtävä silloin, kun niitä on. Vietämme aikaa television äärellä ja oleilemme muuten vain kotona.

Helmikuussa 2016 pääsin Ville Monosen vuoden valmennukseen Kuntopisteelle. Hänen kanssaan aluksi pudotin kahdeksan kiloa, jotka sitten otin takaisin kesän/syksyn aikana, kun töissä oli kiirettä ja stressiä pukkasi. Olen tunnesyöjä eli jos ketuttaa, niin herkkuja naamaan vaan. Kimmon kanssa treenaaminen ei ollut enää vaihtoehto, sillä hän ei ole ollut pitkään aikaan minun pt vaan mieheni, joten päätimme, että oli aika hankkia pt minulle. Käyn vieläkin Kimmon kanssa salilla, sillä onhan se meille molemmille rakas harrastus, elämänvalinta.

treeni

Villen kanssa olemme treenanneet kerran tai kaksi kuukaudessa ja hiottu tekniikoita. Nykyään treenaan ystäväni Essin kanssa melkein jokaisen treenin. Olemme itse asiassa tutustuneet Elixiassa noin vuosi sitten. Meidän yhteistreenit sujuvat todella hyvin, kun molemmat olemme melko samalla tasolla treenaamisen suhteen ja pidämme samantyylisestä treenaamisesta. Tsemppaamme toisiamme ja potkimme persuksille tarvittaessa. Treenijakomme on pääsääntöisesti tällainen: maanantaina kintut ja sen lisäksi kolme tai neljä treeniä viikkoon.

 

Tällä hetkellä treenit kulkevat hyvin, vaikkakin olen ehtinyt salille vain kolme kertaa viikossa helmikuussa. Töissä on niin kova kiire kevään kisa-asujen kanssa. Meillä on nyt ennätysmäärä joukkueita niin voimistelussa kuin discotanssissa. Bikineitäkin on mukava kasa ommeltavana. Ei tule olemaan tylsä kevät meillä ompelimolla. Kisa-asujen lisäksi teen mittatilausvaatteita kevään sekä kesän morsiamille, häävieraille ja muille.

Minulta usein kysytään, että millaisia taukoja pidän töissä tai ehdinkö niitä pitämään. Tietenkin pidämme; meillä on aamulla kahvipaussi, lounaan syömme kahdentoista aikaan ja iltapäivällä vielä kaffet. Sitten syön vielä toisen lämpimän aterian viideltä, kun suljemme ompelimon ja itse jään tekemään töitä tunniksi, pariksi. Essi yleensä hakee minut ompelimolta ja menemme yhdessä salille. Kimmo treenaa samaan aikaan ja sitten menemme yhdessä kotiin treenien jälkeen. Olenkin siis kotona illalla siinä yhdeksän–kymmenen paikkeilla. Lauantaisin teen sellaisen puolikkaan työpäivän eli klo 11–15. Sunnuntait pyrin pitämään vapaina, mutta alkuvuoden sunnuntait ovat menneet pitkälti tapahtumissa. Josko sitä lepäisi sitten vaikka kesäkuussa. :D

 

Ihanaa kevättä, kaikille!

 

 

Kuka minä olen?

Olen Heidi Parkkinen – yrittäjä, ompelija, vaatturi, pukuompelija, ompelijamestari, lähes valmis pukeutumisneuvoja, tuleva merkonomi, salihullu.

Viidennellä luokalla päätin, että minusta tulee muotisuunnittelija. Silloin en vielä tiennyt mitä se vaatii ja mihin lähteä opiskelemaan peruskoulun jälkeen. Käsitöitä olen tehnyt lähes koko ikäni. Yläasteella meille järjestettiin käsityökerho kerran viikossa koulun jälkeen. Minut löysi sieltä joka viikko ompelemassa itselle tai tutuille vaatteita. Sainkin vuosittain käsityöstipendin ahkeruudestani kerhossa. Tuo stipendi sisälsi kassillisen kankaita, mikäpä sen parempaa!

Yhdeksännellä luokalla kävin tutustumassa Turun ammatti-instituutin pukuompelijan koulutusohjelmaan. Sain tuolloin kokeilla teollisuusompelukonetta ja se olikin rakkautta ensi silmäyksellä! Nyt tiesin minne minun oli päästävä opiskelemaan ja sen että halusin ompelijaksi.

Hain opiskelemaan kolmeen eri vaatetusalan oppilaitokseen. Turun ammatti-instituutti oli ensimmäisenä vaihtoehtona ja sinne pääsinkin sisään. Syksyllä opinnot alkoivat ja olin jännittynyt ja onnellinen. Alla kuva ensimmäisestä koulupäivästä ja vaatteeni silloin.

Ensimmäinen koulupäivä ammattikoulussa

Ensimmäinen koulupäivä ammattikoulussa

Joulun tienoilla suuntauduttiin joko pukuompelu- tai vaatturilinjalle. Päätös ei ollut minulle helppo. Pohdin että entten tentten, kumpaan menen. Lopulta päätin lähteä vaatturiksi koska mielestäni se oli tittelinä komeampi. Lisäksi tuumailin, että kyllähän sitä nyt jonkun juhlapuvun osaa ommella, kun kerran vaatturina tulen kuitenkin valmistamaan erilaisia pukuja.

Vaatturin ja pukuompelijan erot pääpiirteittäin: vaatturi valmistaa jakkupukuja, miesten pukuja ja erilaisia takkeja eli siis ns. raskaampia vaatteita. Pukuompelija puolestaan tekee juhlapukuja, arkivaatteita, lasten vaatteita ja muuta ns. kevyempää.

Tosiasiassa ei ollutkaan ihan niin yksiselitteistä, että vaatturina osaisin tehdä myös pukuompelijan töitä. Siksi opiskelujen edetessä keskustelimme opettajieni kanssa vaihtoehdoista ja tulimme siihen tulokseen, että voisin vaatturiksi valmistuttuani siirtyä suoraan pukuompelijan kolmannelle luokalle. Sinä vuonna opin käsittelemään juhlakankaita ja ihastuin silkkiin. Lempimateriaaleja juhlapuvuissa itselläni on edelleen raakasilkki, erilaiset pitsit sekä villakreppi.

Taitajakisoissakin on tullut käytyä. Niistä myöhemmin lisää.

Opiskeluni kestivät neljä vuotta ja sisälsivät kaksi suoritettua tutkintoa: vaatturi ja pukuompelija. Hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun, mutten päässyt sisään. Päätin ryhtyä yrittäjäksi ja suunnittelin hakevani kouluun seuraavana vuonna uudelleen.

Syksyllä 2010 aloitin työt kotonani, jossa minulla oli pieni, tietystikin pinkki, työhuone. Tuolloin ostin ensimmäisen teollisuusompelukoneeni. Kyseessä oli lukkotikkikone mikä tarkoittaa että kone ompelee ainoastaan suoraa ommelta. Tämän lisäksi minulla oli tavallinen silitysrauta, kotisaumuri sekä kotikone, jolla tein mm. napinlävet ja siksakkia.

Ensimmäinen työhuoneeni

Ensimmäinen työhuoneeni

Aluksi ompelin lähes mitä vain. Korjasin vaatteita, tein mittatilaustöitä, verhoja, tyynynpäällisiä ja verhoilinpa muutaman nojatuolinkin. Työnteostakin tulen kirjoittamaan jatkossa lisää.

Miten syntyi Pinkkiheidi?

Yrityksellähän tulee luonnollisesti olla nimi. Itse en todellakaan halunnut olla toiminimi ”etunimi sukunimi”. Se ei tullut kuulonkaan. Yläasteella ollessani siskoni Katin luona Ruotsissa lomailemassa, minun piti keksiä käyttäjänimi Messengeriin. Hetken Katin kanssa mietittyämme päädyimme käyttäjänimeen Pinkkiheidi, lempivärini kun on kauan ollut pinkki.

Nykyäänhän minut tunnetaankin varmaan paremmin Pinkkiheidinä kuin pelkkänä Heidinä. Kummityttönikin kutsuu minua sillä nimellä. Nimeä on muunneltu jonkin verran, kun ihmiset ovat lukeneet tai kuulleet väärin. Tässä muutamia: Pinkkileidi, Pikkuleidi, Pikkuheidi. Kaikki käyvät minulle!